Tämän käsikirjan tarkoituksena on tarjota päättäjille, suunnittelijoille, vastaajille ja katastrofihuoltoalan ammattilaisille yleiskatsaus Papuan Uuden-Guinean katastrofien hallintarakenteeseen, politiikkoihin, lakeihin ja suunnitelmiin. Se tarjoaa myös perustiedot maan taustatiedoista, mukaan lukien kulttuuriset, väestötieteelliset, maantieteelliset, infrastruktuuriset ja muut perustiedot maakohtaisista tiedoista sekä yleiskatsaus tärkeimmistä luonnollisista ja ihmisen aiheuttamista vaaroista, jotka todennäköisimmin vaikuttavat Papua-Uuteen-Guineaan.

Papua-Uusi-Guinea (PNG) sijaitsee Uuden-Guinean saaren itäosassa Korallimeren ja eteläisen Tyynenmeren välissä Oseanian saarten joukossa ja on 160 kilometriä (100 mailia) Australiasta pohjoiseen.

• Koska maa sijaitsee Tyynenmeren "tulirenkaassa", maa on alttiina seismiseen liittyville toimille.
• Maa on altis luonnonkatastrofeille, kuten maanjäristyksille, tulivuorenpurkauksille, tsunamille, sykloneille, jokien tulville, rannikkoeroosiolle, maanvyörymille, kuivuudelle ja pakkaselle. PNG:tä uhkaa valtavasti ilmaston lämpeneminen ja muuttuvien ilmastomallien vaikutukset.
• Taloutta hallitsevat edelleen maatalous-, metsä- ja kalastussektori. Tämä työllistää suurimman osan työvoimasta. Mineraali- ja energianlouhintasektori muodostaa suurimman osan vientituloista ja bruttokansantuotteesta.
• Viimeisen vuosikymmenen aikana PNG on kokenut talouskasvun, työllisyyden lisääntymisen ja julkisten menojen kasvun. Tästä suotuisasta ympäristöstä huolimatta PNG:llä on kuitenkin edelleen merkittäviä kehityshaasteita. PNG:n katastrofihallintalaki annettiin vuonna 1987, ja se sisältää lainsäädännölliset ja säännökset maan katastrofien hallinnasta.
• Sitä tukee vuoden 2012 kansallinen katastrofiriskinhallintasuunnitelma (NDRMP).
• Laki ei kuitenkaan heijasta PNG:n hallituksen äskettäistä pyrkimystä käsitellä katastrofeja integroimalla ennaltaehkäisy ja valmius katastrofien hallintasuunnitelmiinsa. Historiallisesti katastrofien hallinnan sääntely- ja lainsäädännöllisistä puitteista ei ole ollut juurikaan tiedossa, ensisijaisesti osamaakuntien ja paikallisten tasolla. Vuoden 2012 NDRMP esittelee maan DRM-arkkitehtuurin (Daster Risk Management) ja antaa ohjeita DRM-toimiin kaikilla tasoilla. Toteutus on kuitenkin ollut hidasta ja resurssihaasteita on kaikkialla hallituksessa.
• PNG on kehittänyt pitkän aikavälin strategioita kestävän kehityksen saavuttamiseksi DRR:n ja DRM:n avulla sekä ilmastonmuutoksen käsittelemiseksi. PNG Vision 2050 kattaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin kehitysstrategiat, kun taas kansallinen katastrofien lieventämispolitiikka (2010) tarjoaa mekanismin katastrofien lieventämis- ja haavoittuvuuden vähentämistoimien sekä hätäavun ja jälleenrakennuksen muokkaamiseen. National Climate Compatible Development Management Policy (2014) on PNG:n suunnitelma saavuttaa visionsa ilmastonkestävän ja hiilineutraalin polun rakentamisesta kestävän talouskehityksen kautta. Näiden strategioiden tarkoituksena on muodostaa perusta jatkuvalle taloudelliselle kehitykselle ja riskien vähentämiselle. PNG:n hallituksen DRM-politiikka ja institutionaalinen kehys kohtaavat edelleen lukuisia esteitä. Päähaasteita siirtyessä kohti ennakoivampaa ja systemaattisempaa lähestymistapaa riskien hallinnassa ja sietokyvyn rakentamisessa ovat mm
  1. rajallinen koordinointi DRM- ja ilmastonmuutokseen sopeutumiselinten välillä;
  2. hidas siirtyminen reagoinnin painottamisesta riskien vähentämiseen ja hallintaan;
  3. rajalliset institutionaaliset valmiudet riskitietoisten investointien suunnitteluun;
  4. saatavilla olevien historiallisten luonnonvaarojen tietojen puute, mikä vaikeuttaa riskien arviointia.

Lähde:

Etusivu (cfe-dmha.org)