Tämä eurooppalainen toimintalinja on RISC-KIT: n (Coastal-Toolkit -ratkaisujen strategioita) ja PEARLin (valmistautuminen äärimmäisiin ja harvinaisiin tapahtumiin coastaL-alueilla) tuotos. Siinä annetaan joitakin keskeisiä viestejä sellaisten kansallisten ja paikallisten strategioiden kehittämisestä, jotka on räätälöity niiden alueiden historiallisiin ja sosio-kulttuurisiin ominaisuuksiin, joissa ne on pantava täytäntöön. Siinä korostetaan monitasoisen viestinnän ja sidosryhmien osallisuuden merkitystä useissa näiden kahden hankkeen yhteydessä toteutetuissa tapaustutkimuksissa. Tunnustamalla EU: n mahdollisuuksia tukea ja koordinoida jäsenvaltioiden katastrofiriskien vähentämisstrategioita, sen tavoitteena on edistää alueellisen riskinhallinnan parantamista.

Rannikkomyrskyt, merenpinnan nousu ja tulvat ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleen merkittäviä vaikutuksia kaikkialla Euroopassa ja vaarantavat ihmisten ja heidän toimeentulonsa. Tällä hetkellä kolmasosa Euroopan unionin (EU) väestöstä elää 50-kilometrin päässä rannikosta ja tuottaa arvioidun 30-prosentin EU: n kokonais bruttokansantuotteesta (BKT). Euroopan merien 500-metreissä olevien rannikkoalueiden taloudellisen arvon arvioidaan olevan vain 500 - 1000 miljardia euroa (EC 2014a).

Väestön ja talouskasvun ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaarojen lisääntyneen todennäköisyyden vuoksi riskien (seurausten todennäköisyyden todennäköisyys) odotetaan kasvavan lähitulevaisuudessa (IPCC: n neljäs arviointiraportti 2007). 6 arvioi toimettomuuden kustannusten olevan 2020 miljardia euroa, mikä on korkeampi kuin ennalta varautumisen ja sopeutumistoimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvat vuotuiset kustannukset. Toisaalta voidaan luoda jopa 4.2 miljardia nettotulosta, jos toteutetaan toimia (EY 2014a). Näin ollen on tarpeen arvioida uudelleen nykyisiä katastrofiriskien vähentämisstrategioita ja harkita uutta ennaltaehkäisy-, lieventämis-, valmius- ja varhaisvastaustoimien yhdistelmää.

DRR-toimenpiteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: ennaltaehkäisy-, lieventämis- ja valmiustoimiin. Ensimmäistä luokkaa käytetään estämään vaaratekijöitä esimerkiksi patojen ja dyynien avulla. Näitä toimenpiteitä sovelletaan hyvin kehittyneillä rannikkoalueilla. Vähentämistoimenpiteitä käytetään vaaran vaikutusten vähentämiseen ja niitä käytetään usein vähemmän kaupungistuneilla alueilla. Näitä ovat rakenteelliset (esim. Matalat dyynit, rantaviivat, suot) ja ei-rakenteelliset toimenpiteet (esim. Rakentamisen rajoittaminen tai tulenkestävät rakennukset) (Veraart ym. 2009; Walker et ai. 2004). Valmistelutoimenpiteitä, kuten varhaisvaroitusjärjestelmiä ja evakuointisuunnitelmia, käytetään yhdessä ennaltaehkäisy- ja lieventämistoimenpiteiden kanssa tapauksissa, joissa myrskyt ylittävät suojan tason (Ciavola ym. 2011a ja b) tai erillisinä toimenpiteinä alueilla, joilla on vähäinen rannikkovyöhykkeen varojen ja vähäisen väestön.

Koska rannikkoalueiden investointitasolla on tärkeä merkitys katastrofiriskin vähentämistoimenpiteiden valinnassa ja tehokkuudessa, rannikkoalueiden kehittäminen edellyttää, että DRR-strategiat mukautetaan mukautumaan näihin muutoksiin. Odotetaan, että katastrofiriskin vähentämisstrategiat, jotka riippuvat suuresti valmiudesta ja joistakin lieventämistoimista, siirtyvät ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, kun rannikkokehityksen taso kasvaa.