Agorafobia: oireet ja hoito

By Cristiano Antonino On Jan 5, 2023

Sana agorafobia tulee kreikan sanasta Agora, joka tarkoittaa neliötä; itse asiassa sanan varhaisimmat käyttötarkoitukset psykologiassa ja psykiatriassa olivat ihmisille, jotka pelkäsivät mennä ruuhkaisiin paikkoihin

Todellisuudessa agorafobiaoireista kärsivät potilaat pelkäävät tilanteita, joissa on vaikea paeta tai saada apua.

Siksi he välttävät tällaisia paikkoja hallitakseen ahdistusta, joka liittyy uuden paniikkikriisin ennakointiin.

Mitä agorafobia on: mitä se on?

Agorafobia on ahdistuneisuushäiriö, jolle on ominaista selvä pelko ja ahdistuneisuus, jonka laukaisee todellinen tai ennakoitu altistuminen monenlaisille tilanteille.

Ahdistus ja/tai pelko syntyvät yksin olemisesta paikoissa tai tilanteissa, joista olisi vaikeaa tai noloa poistua.

Tai missä apua ei välttämättä ole heti saatavilla.

Agorafobiasta kärsivät ihmiset kokevat ajatuksia siitä, että heille saattaa tapahtua jotain kauheaa.

Esim. "En voi paeta/paeta/paeta" ja/tai "ei ole ketään, joka voisi auttaa minua".

Agorafobian ominaisuudet ja ilmenemismuodot

Useimmissa tapauksissa agorafobia on ongelma, joka ilmenee toissijaisena paniikkikohtausten tai pienten ahdistuskriisien alkaessa.

Se alkaa, kun agorafobinen kohde alkaa systemaattisesti välttää kaikkia paikkoja, tilanteita ja konteksteja, joissa auttamiselle voi olla esteitä.

Agorafobinen välttäminen ja suojaava käyttäytyminen

Niitä tilanteita, joita agorafobian oireita osoittavat useimmiten välttävät, ovat

mennä yksin ulos tai jäädä yksin kotiin
ajaa tai matkustaa autolla
käydä ruuhkaisissa paikoissa, kuten markkinoilla tai konserteissa
bussilla tai lentokoneella
olla sillalla tai hississä

Kun nämä välttämiset alkavat heikentää ihmisen päivittäistä toimintaa ja sosiaalisen työn toimintaa, puhumme agorafobiasta.

Joskus ongelman havaitseminen on vaikeampaa, koska kohde ei välty tiettyjä pelättyjä tilanteita, vaan ei pysty selviytymään niistä ilman luotettavan henkilön apua.

Tässä suhteessa on mahdollista, että välttelyn sijaan agorafobinen subjekti käyttää suojaavaa käyttäytymistä valmistautuakseen kohtaamaan tietyn pelätyn tilanteen.

Vaikka välttäminen ja suojaava käyttäytyminen voivat olla hyödyllisiä kohteelle lyhyellä aikavälillä, pitkällä aikavälillä ne eivät salli ongelman ratkaisemista ja ovat voimakkaita häiriön ylläpitotekijöitä.

Agorafobia ja paniikkihäiriö

Agorafobia voidaan diagnosoida paniikkihäiriöksi agorafobialla tai agorafobiaksi ilman paniikkihäiriötä.

Jälkimmäisessä tapauksessa potilaan välttämille kriiseille on ominaista paniikkimaiset ahdistuneisuusoireet, mutta ilman kaikkia varsinaisen paniikkikohtauksen piirteitä.

Agorafobian oireet

Lyhyesti sanottuna agorafobialle on ominaista seuraavat oireet:

Ahdistuneisuus liittyy olemiseen paikoissa, joista olisi vaikea lähteä, paeta tai hakea ja saada apua paniikkikohtauksen tai ahdistuneisuuskriisin sattuessa.
Pelätyiltä tilanteilta vältytään tai niistä selvitään joko suurella vaivalla tai saattajan tuella.
Ahdistus ja välttäminen rajoittavat kohteen sosio-ammatillista toimintaa eivätkä johdu muuntyyppisistä peloista tai foboista. Esimerkiksi hissien välttäminen klaustrofobia varten, sosiaalisten tilanteiden välttäminen sosiaalisten fobojen osalta, traumaattista tapahtumaa muistuttavien ärsykkeiden välttäminen posttraumaattisessa stressihäiriössä.
Oireita voi myös esiintyä, kuten sydämen sykkeen nousu, liiallinen hikoilu, lisääntynyt hengitystiheys, huimaus, hallinnan menettämisen tai kuoleman pelko. Tämä johtuu siitä, että agorafobiasta kärsivät kokevat usein paniikkikohtaukselle tyypillisiä fyysisiä ja psyykkisiä oireita.
Voi kokea pohdiskelun läsnäoloa eli jatkuvaa mahdollisten negatiivisten tapahtumien pohdiskelua ja uudelleen ajattelua, jonka tavoitteena on ennakoida, ehkäistä ja valmistautua niihin.

Agorafobian hoito

Kognitiivis-käyttäytymisterapia

Tavallinen kognitiivis-käyttäytymisterapia agorafobian hoitoon sisältää alustavaa psykokasvatusta ja kognitiivisia interventioita tilanteen altistumiseen perustuvien käyttäytymisinterventioiden lisäksi.

Kognitiivis-käyttäytymispsykoterapiassa altistustekniikat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi vähentämään agorafobista ahdistusta aiheuttavaa käyttäytymistä.

Viime aikoina on otettu käyttöön strategioita, joilla lisätään koehenkilöiden kykyä olla yhteydessä ahdistuneeseen aktivaatioon pelkäämättä sen katastrofaalisia seurauksia. Edistämällä hyväksyntää ja vähentämällä ahdistuneisuusoireiden hallinnan tarvetta.

Tietyissä tapauksissa psykoterapeutin on tarkoituksenmukaista työskennellä monitieteisestä näkökulmasta psykiatrin kanssa ja harkita myös farmakologista apua häiriön hoidossa.

Farmakologinen hoito

Yleensä psykoterapia on kuitenkin välttämätöntä agorafobian hoidossa.

Psykofarmaseuttiset valmisteet sisältävät ahdistuneisuusoireita ja paniikkikohtauksia, joista voi olla apua lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä ne synnyttävät vahvan psykologisen riippuvuuden.

Lisäksi agorafobian oireet toistuvat hyvin usein, kun ne lopetetaan.