CT-, MRI- ja PET-skannaukset ovat kolme laajalti käytettyä diagnostista testiä. Mutta miten ne eroavat toisistaan ​​ja milloin jompaakumpaa tulisi käyttää?

Meillä on erilaisia ​​tutkimuksia, koska yhtäkään niistä ei voida pitää parhaimpana: jokaisella tutkimuksella on kyky nähdä kehomme eri tavalla.

Mitä ovat CT-, MRI- ja PET-skannaukset?

CT (Computed Axial Tomography) on ehkä tunnetuin tutkimus ja röntgensäteiden avulla voimme havaita eroja elinten tiheydessä ja muodossa.

Magneettiresonanssikuvaus (MRI tai NMR) antaa käsityksen siitä, kuinka vesimolekyylit jakautuvat kehossamme.

PET (positroniemissiotomografia) käyttää tiettyjä aineita, radiofarmaseuttisia aineita, tarkkailemaan tiettyjä rakenteita tai elimiä ja pystyy tunnistamaan tiettyjä aineenvaihduntaprosesseja.

CT-skannaus antaa siis käsityksen muodosta, MRI ei vain anna käsitystä muodosta, vaan myös lisää toiminnallisen komponentin, kun taas PET antaa käsityksen toiminnasta: kudos voi näyttää toimivammalta, koska se kuluttaa enemmän energiaa (eli enemmän sokeria) ja voi siksi olla syöpää aiheuttava tai sillä on tiettyjä metabolisia ominaisuuksia, jotka voidaan määrittää radiofarmaseuttisilla lääkkeillä.

PET ja erilaiset radiofarmaseuttiset valmisteet

PET:tä ei ole olemassa yhtenä menetelmänä, koska eri asioita voidaan havaita käytetystä radiofarmaseuttisesta lääkkeestä riippuen.

Esimerkiksi aivot ovat elimistömme elin, joka kuluttaa eniten sokeria, ja jos on alueita, jotka toimivat vähemmän, voimme havaita sokerin kulutuksen vähenemisen.

Miten huomaamme tämän? Injektoimme ainetta, jonka solut ottavat vastaan ​​ikään kuin se olisi sokeria ja johon on kiinnitetty positroneja lähettävä lamppu.

Mutta voimme myös nähdä, kuinka aivojen verenkierto on, esimerkiksi ruiskuttamalla radioaktiiviseksi tehtyä vettä, tai tarkkailla amyloidikertymiä, jotka voivat lisääntyä Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla.

Kun TT:llä (jopa varjoaineella) saamme vain tiheyskuvan ja magneettikuvauksessa näemme pehmytkudokset paremmin, koska niissä on runsaasti vettä, kun taas PET:llä meillä on enemmän mahdollisuuksia käytetystä radiofarmaseuttisesta lääkkeestä riippuen: sokerinkulutus, amyloidikertymät, luun uusiutuminen. tai tiettyjen reseptorien ilmentyminen tietyissä kasvaimissa.

PET on siis tutkimus, joka määritellään toiminnalliseksi, koska sen avulla voimme nähdä tiettyjä kudosten erityispiirteitä.

Onko olemassa tutkimuksia, joilla voidaan yhdistää eri menetelmät, eli TT, MRI ja PET?

Tällä hetkellä puhumme hybridi- tai multimodaalisesta kuvantamisesta: PET-laitteet tekevät PET- ja CT-skannauksia, koska PET on toiminnallinen tutkimus, eikä se siksi anna käsitystä leesion tarkasta anatomiasta tai muutoksesta, jonka voimme paikallistaa, kun taas CT on menetelmä. Tämä antaa meille tarkan ja tarkan arvion anatomiasta, ja siksi PET-CT antaa meille parhaat puolet molemmista menetelmistä.

On myös koneita, jotka suorittavat PET:n ja MRI:n samanaikaisesti.

Itse asiassa yksi kuvantamismenetelmä ei lähes koskaan riitä kaiken tarvitsemamme tiedon saamiseen.

Lue myös:

Mikä on EKG ja milloin tehdä elektrokardiogrammi

Sydämen tulehdukset: sydänlihastulehdus, tarttuva endokardiitti ja perikardiitti

MRI, sydämen magneettikuvaus: mikä se on ja miksi se on tärkeää?

Lähde:

Humanitas