Iskeeminen aivohalvaus: lyhyt katsaus MEDEST118: stä
Trombolyyssi on nykyisin iskeemisen aivohalvauksen suositeltava hoito.
Monet kiistat hänen turvallisuudestaan ja keskusteluista todisteista, jotka tukevat pitkän aikavälin hyötyjen hyötyjä, jotka ovat herättäneet suurimman osan tutkimuksista, jotka tukivat alteplaasin käyttöä aivohalvauspotilailla.
Uusia tekniikoita on hiljattain kehitetty endovaskulaariseen hoitoon, ja tämä mahdollisti tasaisen askeleen sen käytön kohdentamisessa hoidetuissa aivojen aluksissa.
Vaurion kuvantamistarkkailua, kohdennettuja aluksia hoitoa on käytetty potilaille valitulle ryhmälle, joka välttää sokean systeemisen trombolyyttisen antamisen.
Uudet tutkimukset ja hyvät todisteet tukevat tätä tekniikkaa. Potilaille, joilla on edistyneitä kuvantamistekniikoita, viimeisimpien stenttien noutamislaitteiden käyttäminen ja aikaisempi interventiotoiminta, on avain kiertävällä tavalla tutkittaessa endovaskulaarista hoitoa iskeemisessä aivohalvauksessa.
Tämän tekniikan lisääminen, kun yksi suurimmista aivoverenkierrosta on estetty lähes kaksinkertaiseksi, eräiden tutkijoiden mukaan, mahdollisuus hyvään neurologiseen lopputulokseen verrattuna pelkkään tPa: han.
Tässä on lyhyt katsaus 4in viimeisimmistä tämän aiheen tutkimuksista:
500-potilaat, jotka olivat ilmoittautuneet Alankomaissa sijaitseviin 16-lääketieteellisiin keskuksiin, kohdistettiin valtimotukeen tai tavanomaiseen hoitoon. Ensisijainen tulos oli kertoimen suhde pienemmän pistemäärän saavuttamiseen modifioidulla Rankin-asteikolla 90-päivinä endovaskulaarisella hoidolla. 13.5-prosenttipisteiden absoluuttinen ero oli funktionaalisen riippumattomuuden nopeudella intervention hyväksi (32.6% vs. 19.1%). Ei ole merkittäviä eroja kuolleisuudessa tai oireenmukaisen intraseraarisen verenvuodon esiintymisessä.
Potilaat, joilla oli proksimaalinen kallonsisäinen okkluusiota anterioriseen verenkiertoon, sisältyivät jopa 12 tuntiin oireiden puhkeamisen jälkeen. Osallistujat, jotka sattumanvaraisesti määrättiin vastaanottamaan vakiohoitoa (verrokkiryhmä) tai vakiohoitoa ja endovaskulaarista hoitoa käytettävissä olevien trombektomyyttisten laitteiden (interventoryhmän) avulla. Potilaat, joilla oli proksimaalinen kallonsisäinen okkluusiota anterioriseen verenkiertoon, sisältyivät jopa 12 tuntiin oireiden puhkeamisen jälkeen. Potilaat, joilla oli suuri infarktin ydin tai heikko liiallinen verenkierto tietokonetomografiaan (CT) ja CT-angiografiaan, jätettiin pois.
Tutkimus lopetettiin aikaisin tehokkuuden takia. Ensisijainen tulos suositteli interventiota, ja interventioon liittyi vähentynyt kuolleisuus (10.4%, vs. 19.0% kontrolliryhmässä). Oireinen intraseraarinen verenvuoto esiintyi 3.6%: ssa osallistujaryhmässä ja 2.7%: lla kontrolliryhmän osallistujista (P = 0.75).
-
Endovaskulaarinen hoito iskeemiselle aivohalvaukselle perfuusiotutkimusvalinnalla (EXTEND-IA-kokeilu)
Potilaat, joilla on iskeeminen aivohalvaus, jotka saivat alteplaasia alle 4.5 tunnin kuluttua iskeemisen aivohalvauksen alkamisesta, jolloin satunnaisesti annettiin endovaskulaarinen trombektomia Solitaire FR (Flow Restoration) -stenttihakemiston kanssa tai jatkaa alteplase-hoidon saamista yksinään. Kaikilla potilailla oli sisäisen karotidi- tai keskiainevarterin okkluusiota ja näyttöä pelastettavasta aivokudoksesta ja iskeemisestä ydinosasta, joka oli pienempi kuin 70 ml laskennallisissa tomografisissa (CT) perfuusion kuvantamisessa.
Tutkimus lopetettiin aikaisessa vaiheessa tehon takia, kun 70-potilaat olivat satunnaistettu. Iskeemisen alueen prosenttiosuus, joka oli reperfuusiolla suoritettu 24-tunteina, oli suurempi endovaskulaarihoitoryhmässä kuin alteplase-only -ryhmässä.
Tutkimuksessa selvitettiin, ovatko potilaat, joilla on akuutti iskeeminen aivohalva, johtuvat suurten astioiden okluusiosta, hoidettu yhdistetyllä IV t-PA: lla ja Solitaire FR: llä 6 tunnin kuluessa oireiden puhkeamisesta, on vähemmän aivohalvaukseen liittyvää vammaa kuin potilailla, joita hoidettiin pelkällä IV t-PA: lla .
Ensisijainen päätepiste on 90-päivän globaali vammaisuus arvioitu modifioidun Rankin-pistemäärän (mRS) sokeuden perusteella.
Ensisijainen päätetapahtuma osoitti huomattavaa muutosta alentuneisiin työkyvyttömyysasteisiin modifioidulla Rankin-asteikolla. Myös potilaiden osuus, jotka olivat elossa ja vakavissa vaikeuksissa olevista potilaista 3-kuukausina, paransi huomattavasti ja NIHSS-pistemäärän keskimääräinen parannus 27-tunnissa.