Työnantaja manipuloi työntekijää, emotionaalista manipulointia ja tottele mestarikonseptia pahaenteisellä kädellä, joka vetää naruja marionetissa, jossa on tunnelmallinen kontrasti mustalla taustalla

Henkinen kontaminaatio ja pakko-oireinen häiriö

By Cristiano Antonino On Joulukuu 20, 2022

Henkisen kontaminaation käsite, jota alun perin tutkittiin seksuaalisen hyväksikäytön psykologisten seurausten yhteydessä (Fairbrother & Rachman, 2004), laajennettiin nopeasti pakko-oireiseen häiriöön, erityisesti saastumisen pelkoon ja siihen liittyviin pesu-/siivousrituaaleihin. synnyttää tärkeän tutkimuslinjan

Mitä tarkoittaa henkisen saastumisen pelko?

Rachman (2004) määritteli saastumisen pelon voimakkaaksi ja jatkuvaksi tunteeksi siitä, että on saastunut, saastunut tai uhannut suorassa tai epäsuorassa kosketuksessa likaiseksi, epäpuhtaiksi, saastuneeksi tai haitalliseksi koetun henkilön, paikan tai esineen kanssa.

Kontaminaatiopelon sisällä on sittemmin erotettu kaksi erilaista tyyppiä: niin kutsuttu fyysinen kontaminaatio (tai kontaktikontaminaatio), johon yleensä viitataan OCD:stä puhuttaessa, ja henkinen kontaminaatio, jota käsittelemme tässä artikkelissa.

Mitkä ovat erot?

Fyysinen kontaminaatio tarkoittaa ulkoista likaisuuden tunnetta, jonka aiheuttaa suora tai epäsuora (tai jopa vain kuviteltu) fyysinen kosketus konkreettiseen, helposti tunnistettavaan saastuttavaan aineeseen, henkilöön tai esineeseen, kuten bakteereita, bakteereja, myrkyllisiä aineita, kehon nesteitä (erityisesti verta) , ulosteet, siemenneste ja virtsa).

Henkinen kontaminaatio puolestaan on tunne psykologisesta kontaminaatiosta, johon liittyy sisäinen emotionaalinen "likaisuuden" tunne ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia (joka laukaisee esimerkiksi tietyt ajatukset, sanat, muistot tai kuvat).

Tämä likaisuuden tunne ei ole suoraan muiden havaittavissa; sitä kutsutaan joksikin diffuusiksi, tuskin tunnistettavissa yhdestä kehon osasta.

Henkisesti saastuneet henkilöt voivat ilmoittaa tarvitsevansa peseytyä

He voivat myös osallistua monimutkaisiin henkisiin ja kontrollirituaaleihin vähentääkseen epämiellyttäviä tunteita, vaikka he eivät yleensä koskaan onnistu tuntemaan olonsa täysin "puhtaiksi" ja paikoillaan.

Henkisen saastumisen tilan laukaiseviin tilanteisiin voi liittyä sekä psyykkisiä (esim. petos, joka on saanut henkilön tuntemaan itsensä nöyryytetyksi, häpeäksi, manipuloiduksi, alentuneeksi) että fyysisiä loukkauksia (esim. seksuaalinen väkivalta), mutta toisaalta myös tekoa. edellä mainitun kaltaisista halveksittavista teoista (joka johtaa moraaliseen itseinhoon); sitten ovat ns. itsesaastumisen jaksot eli henkiset tapahtumat, kuten jumalanpilkkaat, seksualisoidut tai väkivaltaiset ajatukset (esim. aggressiiviset pakkomielteet), jotka "saastavat" henkilön mielen. aggressiiviset pakkomielteet), jotka "saastavat" henkilön moraalisesti, niin arvottomia ja hyväksymättömiä ne ovat.

Lady Macbeth -efekti

Tunnetuin esimerkki henkisestä saastumisesta, myös siksi, että se on kirjallinen, on Lady Macbeth.

Shakespearen kuuluisassa tragediassa Lady Macbeth, rikoskumppani Skotlannin kuninkaan Duncanin murhaan ja muihin rikoksiin, yrittää epätoivoisesti pestä pois kuvitteellisen veritahran pesemällä lakkaamatta käsiään.

Hän tajuaa syvästi kauhistuneena, että vaikka hänen kädessään ei enää ole verta jälkeäkään, mikään ei voi koskaan poistaa hajua, jonka hän edelleen tuntee käsistään lähtemättömänä merkkinä teostaan.

Se mitä Shakespeare kuvaa Macbethin tragediassa, on saanut kokeellisen vahvistuksen Zhongin ja Liljenquistin vuonna 2006 tekemässä tutkimuksessa, jossa kirjoittajat osoittivat fyysisen puhtauden ja moraalisen puhtauden välisen yhteyden: moraalittomille tapahtumille altistuminen stimuloi ihmisen moraalista koskemattomuutta uhkaamalla. tarve pestä itsensä (puhdistua), vaikka varsinaista ulkoista likaa ei olekaan ja pesulla on vain symbolinen "puhdistus"-toiminto.

Joidenkin tutkimusten tulosten perusteella näyttää siltä, että fyysinen puhdistus voi palauttaa moraalisen puhtauden ilman, että tarvitsee ryhtyä kompensoivaan käyttäytymiseen (kuten esimerkiksi epäitsekkääseen auttamiseen).

Henkinen kontaminaatio: tärkeä ainesosa pakko-oireisessa häiriössä

Tutkimuksemme, joka julkaistiin äskettäin Journal of Obsessive-Compulsive and Related Disorders -lehdessä (Melli, Carraresi, Stopani ja Bulli, 2014), pyrki tutkimaan henkisen kontaminaation esiintyvyyttä otoksessa potilaista, joilla on pakko-oireinen häiriö. OCD) kontaminaatiosta ja analysoida henkisen kontaminaation välittäjäroolia inhoa tuntevan ominaisuuden ja pakko-oireisen oireyhtymän välisessä suhteessa.

Otoksemme 63 OCD-potilaasta yli 60 % ilmoitti henkisestä kontaminaatiosta.

Tuloksemme vahvistivat myös hypoteesin, että henkinen kontaminaatio välittää osittain inhotaipumusten ja pakko-oireiden välistä suhdetta.

Toisin sanoen OCD-potilaat, joilla on suurempi taipumus tuntea inhoa, kun he kokevat tapahtumia, jotka saavat heidät tuntemaan olonsa henkisesti saastuneeksi (esim. fyysinen tai psyykkinen loukkaus, moraalittomia ajatuksia, moraalisesti hyväksymättömiä mielikuvia tai impulsseja), voivat tuntea itsensä hyvin likaiseksi ja vastenmielisiksi ja turvautua sopeutumaton käyttäytyminen (esim. pesupakko), joka pitää pakko-oireisen oireen aktiivisena.

Näin ollen tutkimuksestamme käy ilmi, että henkisellä kontaminaatiolla on merkittävä rooli OCD-potilailla, jotka pelkäävät saastumista, erityisesti välittäjänä inhotaipumusten ja kontaminaatio-ajatusten/käyttäytymisen välisessä suhteessa.

Tämä tulos voi vahvistaa sen, mitä kirjallisuudessa on korostettu koskien kriittisten tapahtumien tarkan arvioinnin tärkeyttä, jotka aiheuttavat OCD:n puhkeamisen kontaminaation pelossa.

Henkinen kontaminaatio, kuten edellä mainittiin, näyttää ilmenevän "saastuttavien" elämäntapahtumien seurauksena

Niissä henkilö on tuntenut olevansa moraalisesti väärin (tekojen seurauksena) tai loukattu, nöyryytetty (kärsittyjen tekojen seurauksena).

Mitä vaikutuksia pakko-oireisen häiriön hoitoon?

Kun otetaan huomioon henkisen saastumisen tilan "traumaattinen" luonne, on syytä pohtia, missä määrin syyllisyyden ja inhon tunteet tiettyihin ärsykkeisiin liittyen OCD-potilailla edustavat eräänlaista affektiivisuutta ilman muistia (Clark, 1999). .

Toisin sanoen tietyt tilanteet voivat aktivoida traumaattiseen muistiin liittyvän tunnekokemuksen, vaikka potilas rajoittuisikin siihen satunnaiseen ongelmaan, joka laukaisee saastumispelon sillä hetkellä.

Saattaisi olla mielenkiintoista pohtia, edustaako kaikki se, mitä pakkomielteinen potilas tuntee pakko tehdä välttääkseen tilanteen, jossa hän voi tuntea syyllisyyttä (tai inhoa), selviytymismuotoa suhteessa negatiiviseen itsearviointiin, sellaisena kuin se on koodattu tähän kriittiseen arvioon. tapahtuma, joka saa aikaan häiriön puhkeamisen.

Tässä suhteessa pakkomielteisen toiminnan tarkoitus voisi olla korjata syvästi "saastunut" käsitys itsestä, sellaisena kuin se aktivoitui häiriön saaneen tapahtuman aikaan, tai välttää toimia, jotka voisivat aktivoida saman negatiivisen käsityksen henkilöstä. , mikä saa hänet tuntemaan inhoa, nöyryytystä ja mahdollisesti halveksuntaa yhteisössä, johon he kuuluvat.

Se tosiasia, että henkinen kontaminaatio liittyy negatiiviseen itsearviointiin kriittisten tapahtumien seurauksena, laukaisee pohdinnan siitä, kuinka paljon tämä sisäinen likaisuuden tunne liittyy ongelmaan, joka liittyy menneen kriittisen tapahtuman käsittelemättömyyteen/integroitumiseen omaelämäkerralliseen muistiin. s) ja kuinka henkisesti kontaminoituneet DOC-kohteet yrittävät peseytymällä ja muulla neutraloivalla käytöksellä etäisyyttä muistiin liittyvistä ajatuksista ja tunteista ("pesevät pois menneisyyden").

Henkisen kontaminaation roolin ymmärtäminen henkisessä kontaminaatiossa OCD mahdollistaa mahdollisesti tehokkaampien hoitojen kehittämisen.

Tässä tapauksessa mahdollisuus täydentää altistumisen ja vasteen ehkäisyä – jonka tiedämme olevan tehokas OCD:n hoito – työllä traumaattisten tapahtumien uudelleenkäsittelyä käyttämällä tekniikoita, kuten kuvien uudelleenkirjoittamista tai EMDR:tä, voisi lisätä tavanomaisten kognitiivis-käyttäytymisinterventioiden onnistumisastetta. .

Bibliografia

Clark, D. (1999). Ahdistuneisuushäiriöt: miksi ne jatkuvat ja miten niitä hoidetaan. Behavior Research and Therapy, 37, S5-S27.

Fairbrother, N. ja Rachman, SJ (2004). Henkisen saastumisen tunne seksuaalisen väkivallan jälkeen. Behavior Research and Therapy, 42, 173-190.

Terveyskulut Italiassa: kasvava taakka kotitalouksille

Huhtikuu 11, 2024

Aviary Alert: Viruksen evoluution ja ihmisriskien välillä

Huhtikuu 4, 2024

Päivä keltaisessa endometrioosia vastaan

Mar 28, 2024

Toivoa ja innovaatioita haimasyövän vastaisessa taistelussa

Mar 27, 2024

Melli, G., Carraresi, C., Stopani, E., & Bulli, F. (2014). Propensione al disgusto e sintomi del disordero ossessivo compulsivo legati alla contaminazione: il ruolo mediatore della contaminazione mentale. Journal of Obsessive-Compulsive and Related Disorders, 3, 77-82.

Rachman, SJ (2004). La paura della contaminazione. Ricerca e terapia del comportamento, 42, 1227-1255.

Zhong, Ce Liljenquist, K. (2006). Lavare i propri peccati: Moralità minacciata e pulizia fisica. Science, 313, 1451-1452.