Kipu: Pelastajien ja hoitajien on arvioitava kivun syy, vakavuus ja luonne sekä sen vaikutus toimintaan, mielialaan, kognitioon ja uneen

Akuutin kivun (esim. selkäkipu, rintakipu) syyn arviointi on erilainen kuin kroonisen kivun.

Historian tulee sisältää seuraavat tiedot kivusta:

• Laatu (esim. polttava, kouristuksen kaltainen kipu, arkuus, syvä, pinnallinen, lävistävä, pistävä kipu)
• Vakavuus
• Paikallistaminen
• säteilytys
• Kesto
• Ajalliset ominaisuudet (mukaan lukien vaihtelun tyyppi ja laajuus sekä remissiotaajuus)
• Laukaisevat ja lievittävät tekijät

Potilaan toimintataso tulee määrittää keskittymällä päivittäiseen elämään (esim. pukeutuminen, kylpeminen) ja työhön, ammatillisiin toimintoihin ja ihmissuhteisiin (mukaan lukien seksuaalinen toiminta).

Potilaan käsitys kivusta voi olla merkittävämpi kuin taudin sisäiset fysiologiset prosessit

On analysoitava, mitä se merkitsee potilaalle, kiinnittäen erityistä huomiota psyykkisiin ongelmiin, masennukseen ja ahdistukseen.

Kivusta valittaminen on sosiaalisesti hyväksytympää kuin ahdistuksesta tai masennuksesta valittaminen, ja asianmukainen hoito riippuu usein näiden erilaisten käsitysten erottamisesta.

Myös kipu ja kärsimys on erotettava toisistaan, erityisesti syöpäpotilaalla; kärsimys voi johtua toiminnan menetyksestä ja välittömän kuoleman pelosta yhtä paljon kuin todellisesta kivusta.

Lisäksi on selvitettävä, kuinka paljon toissijainen hyöty (ulkoiset olosuhteet, sairauden satunnaiset edut, esim. sairauspäivät tai korvaukset) voi vaikuttaa siihen liittyvään vammaan.

Lomakkeen osalta positiivinen henkilökohtainen tai suvun historia voi usein olla avuksi mahdollisen ongelman selvittämisessä.

On syytä pohtia, onko perheenjäsenillä taipumus jatkaa kroonista muotoa (esim. jatkuvasti tiedustelemalla potilaan terveyttä).

Potilaita ja joskus perheenjäseniä ja hoitajia tulee kysyä reseptien, reseptivapaan lääkkeiden ja muiden hoitomuotojen käytöstä, tehokkuudesta ja haittavaikutuksista sekä alkoholin tai virkistys- tai laittomien huumeiden käytöstä.

Kivun intensiteetti

Kivun voimakkuus tulee arvioida ennen mahdollisesti kivuliaita toimenpiteitä ja niiden jälkeen.

Potilailla, jotka osaavat puhua, itsearviointi on kultainen standardi, kun taas ulkoiset kivun merkit tai hätä (esim. itku, irvistys, kehon värähtelyt) ovat toissijaisia.

Potilaille, joilla on vaikeuksia kommunikoida, ja pienille lapsille, ei-verbaaliset (käyttäytymiseen liittyvät ja joskus fysiologiset) indikaattorit voivat tulla ensisijaiseksi tiedonlähteeksi.

Muodolliset mitat sisältävät

• Sanalliset luokka-asteikot (esim. lievä, kohtalainen, vaikea)
• Numeeriset asteikot
• Visuaalinen analoginen asteikko

Numeerisella asteikolla potilaita pyydetään antamaan kipulle pisteet 0-10 (0 = ei kipua; 10 = "pahin kipu koskaan").

Visuaalista analogista asteikkoa varten potilaiden on tehtävä kivun astetta osoittava merkki 10 cm pitkälle viivalle, jossa vasemmalle puolelle on merkitty "ei kipua" ja oikealle puolelle "siestämätön kipu".

Kipupistemäärä on etäisyys millimetreinä viivan vasemmasta päästä.

Lapset ja potilaat, joilla on vähän koulutusta tai tiedossa olevia kehitysongelmia, voivat valita kasvoluettelosta kuvia, jotka vaihtelevat hymyillen kivun vääntämiin kasvoihin tai erikokoisia hedelmiä ilmaistakseen käsityksensä kivun vakavuudesta.

Kipua mitatessaan tutkijan tulee määrittää aikajakso (esim. "kuinka monta kertaa keskimäärin viimeisen viikon aikana").

Potilaat, joilla on dementia ja afaasia

Kivun arviointi potilailla, joilla on kognitiiviseen toimintaan, puheeseen tai kieleen vaikuttavia sairauksia (esim. dementia, afasia), voi olla vaikeaa.

Kivun esiintymisestä viittaa kasvojen irvistys, kulmien rypistäminen tai toistuva silmien räpyttely.

Joskus potilasta seurannut henkilö saattaa raportoida käyttäytymisestä, joka viittaa kipuun (esim. äkillinen sosiaalinen vetäytyminen, ärtyneisyys, kasvojen irvistys).

Kipu tulee ottaa huomioon potilailla, joilla on vaikeuksia kommunikoida ja jotka muuttavat käyttäytymistään selittämättömällä tavalla.

Monet potilaat, joilla on vaikeuksia kommunikoida, voivat kommunikoida mielekkäästi, kun käytetään sopivaa kipuasteikkoa.

Esimerkiksi toiminnallinen kipuasteikko on validoitu, ja sitä voidaan käyttää hoitokodin potilailla, joiden mielentilatutkimuksen pistemäärä on ≥ 17.

Potilaat, joita hoidetaan hermo-lihassalpauksella

Ei ole olemassa validoituja työkaluja kivun arvioimiseksi, kun hermo-lihassalpausta käytetään mekaanisen ventilaation helpottamiseksi.

Jos potilaalle annetaan rauhoittavaa lääkettä, annosta voidaan muuttaa, kunnes on näyttöä tajunnasta.

Tällaisissa tapauksissa erityisiä kipulääkkeitä ei tarvita.

Jos potilas kuitenkin on rauhoittunut, mutta hänellä on edelleen tajunnan merkkejä (esim. räpyttämistä, silmän liikettä vastauksena käskyyn), kivun hoitoon tulee perustua tilan (esim. palovammat, traumat) yleensä aiheuttaman kivun asteeseen. harkita.

Jos mahdollisesti kivulias toimenpide on tarpeen (esim. vuodepotilaan kääntäminen), on suoritettava esihoito valitulla kipulääkkeellä tai anestesialla.

Lue myös:

Emergency Live Enemmän...Live: Lataa uusi ilmainen sanomalehtisovellus IOS:lle ja Androidille

O.Therapy: Mitä se on, miten se toimii ja mihin sairauksiin se on tarkoitettu

Happi-otsoniterapia fibromyalgian hoidossa

Ylipainehappi haavan paranemisprosessissa

Happi-otsoniterapia, uusi raja polven niveltulehduksen hoidossa

Kivun hoito happiotsoniterapialla: hyödyllistä tietoa

Lähde:

MSD