Posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD): traumaattisen tapahtuman seuraukset

By Cristiano Antonino On Voi 18, 2023

Posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD) on tila, joka voi ilmetä traumaattiselle tapahtumalle altistumisen seurauksena

Trauma ja posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD)

Termi trauma on johdettu kreikan sanasta "haava", ja se määritellään tapahtumaksi, joka vaikuttaa kielteisesti yksilöön ja muuttaa hänen tavallista elämäntapaansa ja nähdä maailmaa.

Traumasta puhuttaessa voidaan siis viitata yksittäiseen odottamattomaan tapahtumaan, jolla on hyvin määrätty kesto (esim. liikenneonnettomuudet, luonnonkatastrofit tai seksuaalinen väkivalta), tai toistuvaan ja pitkittyneeseen tapahtumaan (esim. toistuva pahoinpitely, sota).

Henkilö voi kokea traumaattisen tapahtuman suoraan tai olla sen todistajana.

Traumasta kärsineen henkilön vastaukset voivat sisältää:

Voimakkaat pelon, vihan ja/tai häpeän tunteet;

Avuttomuuden tai kauhun tunne;
Syyllisyyden tunne;
Traumaan liittyvien paikkojen tai tilanteiden välttäminen;
Tapahtumaan liittyvien ajatusten välttäminen;
Surullisuus;
Desorientaatio;
Takaumat, yökauhut ja tunkeilevat ajatukset;
Hyperaousal tila;
Keskittymisvaikeudet.

Tällaiset reaktiot ovat fysiologisia reaktiona stressaavaan tapahtumaan.

Posttraumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD) puhuttaessa oireiden tulee ilmaantua 6 kuukauden sisällä traumaattisesta tapahtumasta ja jatkua yli kuukauden ajan traumalle altistumisesta.

Erityisesti lapsilla on tärkeää kiinnittää huomiota muutoksiin ruokailutottumuksissa, unessa, sosiaalisuudessa, tunnesääntelyssä (esim. ärtyneisyydessä) ja koulusuorituksessa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että trauma aiheuttaa neurobiologisia muutoksia.

Aivomme varoitusjärjestelmän (limbinen järjestelmä ja amygdala) todellinen "uudelleenkalibrointi" tapahtuu, mikä viestii elimistölle ikuisesta "vaaratilanteesta".

Tämä toimintahäiriöinen tila aiheuttaa samanaikaisesti puolustusjärjestelmien hyperaktivoitumisen, "hyökkäys/pako"-reaktiot ja muiden aivojärjestelmien deaktivoinnin, jotka käsittelevät kognitiivista kontrollia, mikä vaikuttaa kykyyn säädellä tunteita, itsetietoisuutta, empatiaa ja olla sopusoinnussa muut.

Jos vanhempi havaitsee lapsessaan posttraumaattisen stressihäiriön oireita, hänen tulee ottaa yhteyttä suoraan lastenlääkäriin tai lasten neuropsykiatrian erikoiskeskukseen.

Posttraumaattisen stressihäiriön diagnoosi perustuu standardoituihin diagnostisiin kriteereihin ja instrumentteihin.

Posttraumaattisen stressihäiriön hoitosuunnitelman tulee laatia erikoistuneiden ammattilaisten ryhmä lapsen psykologisen profiilin ja perheen resurssien perusteella.

Jotkut kansainvälisten ohjeiden osoittamista interventioista ovat:

Lapsen psykoterapiatoimenpiteet (traumakeskeiset terapiat ja kognitiivinen käyttäytymisterapia). Näillä terapioilla pyritään lisäämään lapsen kykyä käsitellä stressiä ja kärsimystä tehokkaammin ilman tavanomaisia muuttuneita käyttäytymismalleja;
EMDR (Eye Movement Desensitisation and Reprocessing). Tekniikka koostuu siitä, että henkilö keskittyy traumaattiseen muistiin ja suorittaa silmä-, tunto- ja kuulostimulaatiota samanaikaisesti. Tämän menetelmän tavoitteena on aktivoida aivojen solut ja yhteydet luonnollisesti, jotta voimakkaaseen traumaattiseen kokemukseen liittyvän tiedon normaali uudelleenkäsittely saadaan uudelleen aikaan.
Mindfulness (kirjaimellisesti: tietoisuus) on tekniikka, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuuden tasoa ja keskittyä nykyhetkeen, siihen, mitä tekee joka hetki;
Lääkkeiden käyttö, kun ammattilainen havaitsee vakavan henkilökohtaisen kärsimyksen tilan, joka liittyy trauman jälkeiseen oireyhtymään;
Perheen tukitoimet. Näiden interventioiden tarkoituksena on auttaa vanhempia tunnistamaan ja hallitsemaan lapsensa toimintahäiriöisiä psykofyysisiä reaktioita, mikä palauttaa lapseen turvallisuuden ja luottamuksen.