Pupillirefleksi valoon (kutsutaan myös fotomotoriseksi refleksiksi) on hermorefleksi, joka muuttaa pupillin halkaisijaa vasteena verkkokalvolle saapuvan valon voimakkuuteen.

Tämä johtuu kahdesta vastakkaisesta mekanismista

• valoärsykkeen lisääntyminen -> pupillien kapeneminen (mioosi), jolloin verkkokalvoon pääsee vähemmän valoa;
• ympäristön valon väheneminen -> pupillin laajentuminen (mydriaasi), mikä mahdollistaa suoran valon pääsyn verkkokalvolle.

Terve silmä pystyy nopeasti siirtymään mioosista mydriaasiin siirtyessään erittäin kirkkaasta ympäristöstä pimeään ja päinvastoin, ajattele esimerkiksi autoa ajaessasi kirkkaassa päivänvalossa ja ajaessasi pimeässä tunneliin tai poistuessasi siitä.

Yksinkertaisesti sanottuna tällainen järjestelmä mahdollistaa sen, että emme häikäise liiallisessa ympäristön valossa, ja samalla voimme "vangita" pimeässä ympäristössä olevan vähän valoa, mikä mahdollistaa parhaan mahdollisen yönäön laadun.

Pupillirefleksin fysiologinen mekanismi

• Näköhermo muodostaa pupillirefleksin afferentin polun: se havaitsee tulevan valon.
• Silmämotorinen hermo muodostaa efferentin reitin: se ohjaa pupillien supistavia lihaksia.

Tarkemmin sanottuna pupillirefleksireitti sisältää neljä peräkkäistä neuronia:

• Verkkokalvon gangliosolut, jotka kuljettavat tietoa valoreseptoreista näköhermoon. Tämä saavuttaa ylemmän keskiaivojen preektaalisen ytimen.
• Sieltä toinen neuroni saavuttaa Edinger-Westphal-ytimen.
• Edinger-Westphalin ytimestä kolmas hermosolu muodostaa ipsi- ja kontralateraaliset silmämotoriset hermot, jotka saavuttavat sädehermot.
• Lopuksi neljäs hermosolu muodostaa lyhyen värehermon, joka hermottaa pupillin supistuslihasta.

Pupillirefleksin kliininen merkitys

Silmään tulevan valon määrän säätelyn lisäksi pupillirefleksi valoon tarjoaa hyödyllisen diagnostisen työkalun.

Sen avulla lääkäri tai silmälääkäri voi arvioida silmän sensoristen ja motoristen toimintojen eheyttä.

Normaaliolosuhteissa molempien silmien pupillit reagoivat samalla tavalla valoärsykkeeseen riippumatta siitä, kumpaa silmää stimuloidaan.

Yhteen silmään tuleva valo saa aikaan sekä saman silmän pupillien supistumisen (suora vaste) että stimuloimattoman silmän (konsensuaalinen vaste). Näiden kahden vasteen vertailu molemmissa silmissä on hyödyllinen leesion paikallistamisessa.

Esimerkiksi:

• suora reaktio oikeassa pupillissa ilman yksimielistä vastetta vasemmassa pupillissa osoittaa mahdollista ongelmaa vasemman pupillin motorisessa yhteydessä (silmämotorisen hermon tai aivorungon Edinger-Westphalnel-ytimen vaurioitumisen seurauksena);
• oikean silmän valostimulaatioon reagoimattomuus, jos molemmat silmät reagoivat normaalisti, kun vasenta stimuloidaan, osoittaa oikean silmän (verkkokalvon tai oikean näköhermon) sensorisen afferentin polun vaurioitumisen.

Normaalisti molempien pupillien tulisi supistua, kun valo suuntautuu vain toiseen silmään.

Pupillirefleksin puuttuminen tai poikkeavuus voi johtua – näköhermon tai silmän motorisen hermon vaurion lisäksi – aivorungon kuolemasta tai keskushermostoa lamaavista lääkkeistä, kuten barbituraateista.

Lue myös:

Emergency Live Enemmän...Live: Lataa uusi ilmainen sanomalehtisovellus IOS:lle ja Androidille

Mikä kuivuminen on?

Ensiapu nestehukkaan: tietää, kuinka reagoida tilanteeseen, joka ei välttämättä liity kuumuuteen

Kosteutus: Välttämätön myös silmille

Mikä on aberrometria? Silmän poikkeavuuksien löytäminen

Punaiset silmät: mitkä voivat olla sidekalvon hyperemian syitä?

Ectopia Lentis: Kun silmän linssi muuttuu

Chalazion: Mikä se on ja kuinka hoitaa tätä silmäluomen tulehdusta

Potilaan tilat: Kuinka arvioida refleksit

Silmien ja silmäluomien ruhjeet ja haavat: diagnoosi ja hoito

Lähde:

Lääketiede verkossa