Kehitysmaatutkimuslaitos ja FAO ovat käynnistäneet tämän verkkokeskustelun, jossa keskitytään elintarviketurvaan, sukupuolten tasa-arvoon ja rauhanrakentamiseen. Haluaisimme paremmin ymmärtää elintarviketurvan, sukupuolten tasa-arvon ja väkivaltaisten konfliktien väliset yhteydet ja sen jälkeiset rauhanrakentamisprosessit. Haluamme ymmärtää, miten elintarvike- ja ravitsemistoimenpiteiden miesten ja naisten (eri sosioekonomisten, kulttuuristen ja ikäryhmien) erityisten painopisteiden käsittely voi muodostaa konfliktien lieventämistä ja ennaltaehkäisyä sekä rauhan rakentamista. Tällä hetkellä on melko suuria kirjallisuuskappaleita avainkysymyksistä, jotka perustuvat näihin aiheisiin. Kuitenkin hyvin vähän tiedetään, mikä liittää ne yhteen.

Haluamme yhdistää nämä kirjallisuuden ja tietämyksen eri osa-alueet, jotta voimme miettiä mahdollisia vuorovaikutuksia elintarviketurvan, sukupuolten välisen tasa-arvon ja rauhan rakentamisen välillä sekä yksilöidä sellaiset politiikan tukitoimet, jotka tukevat elintarviketurvaa ja luo selkärankaiden miesten ja naisten joustavuutta jotka edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kestävää rauhaa.
Yksi kirjallisuudessa korostetuista tärkeimmistä tuloksista on väkivaltaisten konfliktien kielteinen vaikutus elintarviketurvaan ja sen jälkeiseen ravitsemukseen, mikä johtuu talouden hajoamisesta, peruspalvelujen tarjoamisesta ja infrastruktuurista sekä elintarvikkeiden hintojen noususta ja pulaa.

Jotkut näistä vaikutuksista voivat olla peruuttamattomia koko kärsittyjen elinaikana, varsinkin jos vaikutukset ovat tapahtuneet lapsuuden aikana. Elintarvikkeiden hintojen nousu ja ruoan turvattomuus saattavat tuntea puutetta, syrjäytymistä ja syrjäytymistä, mikä voi pahentaa nykyisiä epäkohta. Kun etnisten, uskonnollisten tai muiden sosiaalisten kahtiajaojen muodostamisessa muodostuvat epäkohdat, siviiliväestön mahdollisuudet ja mielenosoitukset voivat lisääntyä riittävän korkealle tasolle, jotta he aiheuttaisivat väkivaltaisia ​​konflikteja. Ruoan turvattomuus voi myös suosia sellaisia ​​henkilöitä, jotka osallistuvat aseistettujen ryhmittymien toimintaan, tukemiseen tai tukemiseen, mikä lisää aseellisen konfliktin toteutettavuutta. Globaalit epävarmuustekijät, jotka vaikuttavat elintarviketurvaan liittyviin tuloksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja hyödykkeiden hintojen vaihteluihin, voivat myös vaikuttaa ristiriitoihin rajat ylittävien ryhmien välillä ja maaryhmän tai erityisten hyödykkeiden kaupasta selviytyvien ryhmien välillä.

Tiedämme myös, että väkivaltaisilla konflikteilla on erityisiä sukupuoleen perustuvia vaikutuksia. Erityisesti konfliktit johtavat tavanomaisten sukupuolen jakautumisten muutokseen. Naisten väkivaltaisten konfliktien tilanteet sopeutuvat dramaattisesti vastauksena kotitalouksien ja heidän yhteisöjensä muutoksiin sekä suora vastaus taisteluihin ja väkivaltaan. Suurin osa konfliktista kärsivistä maista (tai maakohtaisista alueista) naisia ​​osallistuu merkittävästi työmarkkinoille. Tämä johtuu kahdesta tekijästä. Yksi on naisjohtavien kotitalouksien määrän kasvu miesten työntekijöiden kuoleman ja katoamisen vuoksi. Toinen on se, että tuloja tuottavat mahdollisuudet, joita miehet, jotka olivat ennen konfliktia (kuten maata, eläimiä ja muita varoja), eivät ehkä enää ole käytettävissä.

Huolimatta naisten työmarkkinaosuuden lisääntymisestä konfliktialueilla, naiset ovat erityisen aktiivisia heikosti koulutettujen kohdalla työpaikat ja epävirallisella sektorilla, ja yleensä menettävät työpaikkansa konfliktin päätyttyä, etenkin järjestäytyneellä muodollisella sektorilla. Naisten ja leskien johtamat kotitaloudet kohtaavat myös monia sosiaalisia ja taloudellisia rajoituksia, kuten vanhempien tai kuolleiden aviomiesten omistusoikeuksien puute. Tämän seurauksena naisten osallistuminen työmarkkinoille ei välttämättä johda kotitalouksien hyvinvoinnin tai elintarviketurvan paranemiseen. Toimenpiteet, jotka perustuvat positiivisiin sosiaalisiin muutoksiin konfliktin aikana, saattavat kuitenkin parantaa konflikteista kärsivien naisten ja heidän perheidensä taloudellista turvallisuutta konfliktien jälkeen. Näitä kysymyksiä on kuitenkin edelleen tutkittu vähän.

Lopuksi, useat tutkimukset ovat panneet merkille naisten roolin rauhanrakentamisessa. Tämä työ on johtanut uusiin poliittisiin ponnistuksiin, jotta naiset osallistuisivat edelleen rauhaan ja taloudellisiin prosesseihin konfliktin jälkeisissä yhteyksissä. Yhdistyneiden Kansakuntien rooli on ollut keskeisessä asemassa tässä prosessissa, erityisesti 1325: in antamassa turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2000. YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 sisältää keskeisten tavoitteidensa joukossa tarpeen puuttua naisten ja tyttöjen erityistarpeisiin sekä vahvistaa naisten valmiuksia toimia agentteina helpotus- ja palautusprosesseissa konfliktin ja konfliktin jälkeisissä tilanteissa. Seuraavat päätöslauselmat ja pääsihteerin raportti naisten ja rauhan rakentamisesta 2010-ohjelmassa korostivat naisten asemaa talouden elpymisen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja poliittisen legitiimiyden keskeisenä toimijana. Järjestelmällisiä ja tiukkoja todisteita siitä, että naiset otetaan mukaan talouden elpymiseen ja rauhanrakentamisprosesseihin, on paljon puutteellisia todisteita siitä, että naisilla on tärkeitä rooleja rauhanturvaajina väkivaltaisten konfliktien aikana ja sen jälkeen. Edellä kuvatut uudet todisteet ovat myös osoittaneet, että naiset osallistuvat entistä aktiivisemmin työmarkkinoilla konfliktien aikana ja että tietyissä olosuhteissa ja kaikin mahdollisin keinoin naiset myötävaikuttavat merkittävästi kotitalouksiensa ja yhteisöjen talouden elpymiseen sekä rauhan ylläpitämiseen ja edistämiseen yhteisöjä.

Tämän online-keskustelun tulokset auttavat kertomaan tutkimusta, jonka tarkoituksena on tuottaa näyttöön perustuvia, mielekkäitä ja toimiviin suosituksia hallituksille ja muille sidosryhmille, erityisesti kansainvälisille järjestöille ja FAO: n henkilöstölle, elintarvike- ja ravitsemusturvan tukemisen välisestä yhteydestä ja kestävien toimeentulojen rakentamisesta , rauhanprosessit ja vakaus sekä sukupuoleen liittyvien kysymysten sisällyttäminen asianmukaisiin politiikkoihin ja toimiin, jotka liittyvät elintarvikkeiden ja ravitsemuksen turvallisuuteen tilanteissa, joissa konflikti on olemassa, on äskettäin lopettanut tai todennäköisesti toistuu.

Kysymys 1: Tunnetko työtä, hankkeita, ohjelmia tai politiikkoja, jotka käsittelevät elintarviketurvan, sukupuolten tasa-arvon ja rauhanrakentamisen kysymyksiä ja niiden välisiä yhteyksiä? Olisitteko valmis jakamaan sen kanssamme, jotta voisimme paremmin tiedottaa tästä tutkimuksesta?

Kysymys 2: Voiko naisia ​​ja miehiä, tyttöjä ja poikia eri elintarviketurvan ja ravitsemuksen painopisteitä käsitellä ehkäisemään väkivaltaisten konfliktien syntymistä tai lyhentämään sen kestoa? Miten tämä voitaisiin parhaiten saavuttaa? Ilmoita mahdollisista töistä, jotka käsittelevät näitä asioita.

Kysymys 3: Onko organisaatiollanne kokemuksia konfliktin jälkeisistä tilanteista, joissa naiset ja miehet voisivat vaikuttaa maatalouden, ravinnon ja ravinnon turvallisuuden roolien välityksellä estääkseen konflikteja tai lyhentääkseen sen kestoa? Mitä nämä roolit olivat ja miten ne vaikuttivat?

Patricia Justino ja Becky Mitchell, Kehitysmaatutkimusinstituutti, Iso-Britannia