Spesifiset oppimishäiriöt (SLD): lukihäiriön ilmentymät ja diagnoosi

By Cristiano Antonino On Lokakuu 20, 2022

Lukihäiriö on spesifinen oppimishäiriö (SLD). Tämä termi viittaa vain koulukyvyn häiriöihin ja erityisesti: lukihäiriö, dysortografia, dysgrafia ja dyskalkulia

Tämän kategorian ominaispiirre on spesifisyys, eli se, että häiriö vaikuttaa tiettyyn kykyalueeseen (luku, kirjoittaminen, laskeminen) jättäen samalla yleisen älyllisen toiminnan ennalleen.

Siksi lukihäiriödiagnoosin saamiseksi lapsella ei saa olla: älykkyyden puutteita, ympäristö- tai psykologisia ongelmia, sensorisia tai neurologisia puutteita

Lukihäiriö on vähän tiedossa, vaikka sen arvioidaan koskettavan 3-4 % kouluikäisistä (ala- ja yläkouluikäisistä).

LASTEN TERVEYS: LISÄTIETOJA LÄÄKEVALMISTEESTA käymällä BOOTH -HÄTÄ -EXPOssa

Lukihäiriöinen lapsi osaa lukea ja kirjoittaa, mutta voi tehdä sen vain käyttämällä kykyjään ja energiaansa mahdollisimman tehokkaasti, sillä hän ei voi tehdä sitä automaattisesti ja siksi väsyy nopeasti, tekee virheitä, jää jälkeen, ei opi.

Lukuvaikeudet voivat olla enemmän tai vähemmän vakavia, ja niihin liittyy usein kirjoitusongelmia: dysortografia (eli kirjoitusvaikeudet, 60 %:ssa tapauksista) ja dysgrafia (vaikeudet kirjoittamisen hienomotorisissa liikkeissä, eli huono muodollinen suoritus). 43 % tapauksista), laskennassa (44 % tapauksista) ja joskus muissakin henkisissä toimissa.

Siitä huolimatta nämä lapset ovat älykkäitä ja yleensä eläviä ja luovia.

Lukihäiriön merkit ja oireet

Lukihäiriö ilmenee virheellisestä lukemisesta (lukuvirheiden määrä) ja/tai hitaasta lukemisesta (lukemiseen käytetty aika), mutta myös kirjoitetun tekstin ymmärtämisen vaikeudesta riippumatta sekä kuuntelun ymmärtämisestä että kirjoitetun tekstin dekoodaushäiriöistä (oikeasta ja nopeudesta).

Lapsi tekee usein luku- ja kirjoitusvirheitä, kuten kirjainten ja numeroiden kääntämistä (esim. 21 – 12) ja kirjainten vaihtoja (m/n; v/f; b/d).

Joskus hän epäonnistuu oppimaan kertotauluja ja joitain peräkkäisiä tietoja, kuten aakkosten kirjaimia, viikonpäiviä, vuoden kuukausia.

Hän saattaa sekoittaa spatiaaliset ja ajalliset suhteet (oikea/vasen; eilen/suru; kuukaudet ja päivät; kellon lukeminen) ja hänellä voi olla vaikeuksia ilmaista suullisesti, mitä ajattelee.

Joissakin tapauksissa on myös vaikeuksia joissakin motorisissa taidoissa (esim. kenkien sitominen), keskittymiskyvyssä ja keskittymisessä.

Usein lapsi päätyy psyykkisiin ongelmiin, kuten demotivaatioon, huonoon itsetuntoon, mutta ne ovat lukihäiriön seuraus, eivät syy.

Dysleksian diagnoosi

Diagnoosi tehdään peruskoulun toisen vuoden lopussa.

Kuitenkin jo peruskoulun ensimmäisen vuoden lopussa heikentynyt toimintaprofiili ja muiden erityisten diagnostisten indikaattoreiden (kieliviive ja positiivinen ASD-suvussa esiintynyt) esiintyminen voivat ennakoida diagnostisen formulaation ehdot.

Diagnoosin tekee monitieteinen tiimi, johon kuuluu lasten neuropsykiatri, psykologi, pedagogi ja puheterapeutti eli kokeneita asiantuntijoita erityisillä testeillä.

Diagnoosi antaa vihdoinkin ymmärtää, mitä tapahtuu, ja välttää yleisimmät virheet, kuten lapsen syyttäminen ("hän ei opi, koska hän ei yritä") ja syyn katsominen psyykkisiin ongelmiin, virheisiin, jotka johtavat kärsimykseen. ja turhautumista.

Ammattilaisen tulee laatia kirjallinen raportti, josta käy ilmi lähetteen syy, käytetyt tutkimukset ja lopullinen diagnoosi.

Kun diagnoosi on tehty, voidaan ottaa käyttöön erityisiä apuvälineitä, kuntoutus- ja korvaustekniikoita sekä joitakin yksinkertaisia didaktisia muutoksia lukihäiriöisten lasten hyväksi ja jotka sisältyvät ministerimääräyksiin (laki 8), kuten pitempien aikojen myöntämisenä tehtävien suorittamiseen, laskimien ja/tai tietokoneiden käyttöön.